Minulla on kaikki niin hyvin, että olen aikeissa lähteä
toteuttamaan edellä kuvattua itseäni. Ryhdyn vuodenvaihteessa opiskelemaan, en
työn ohessa, vaan päivätyön sijaan. Se, että hyppää ulos päivätyön pyörästä, on
näin vanhempana valtava muutos ja mahdollisuus. Aika on tietysti rajallinen,
kuusi kuukautta, mutta tällä hetkellä ajattelen siihen mahtuvan koko kiireessä
elämättömäksi jääneen elämän: uudet tiedolliset aluevaltaukset, lukematta
jääneet kirjat, ihmiset, joiden kanssa ei ole ennättänyt viettää aikaa. Parasta
olisi, kun siinä sivussa oppisi soittamaan haitaria ja puhumaan venäjää.
Kun poistuu hetkeksi rivistä, saattaa tapahtua vaikka mitä.
Ehkä ei kaivatakaan takaisin, ehkä asiat työpaikalla sujuvat pikemminkin
paremmin kuin huonommin. Julma ajatusleikki. Niinkin voi käydä, että pääsee
siinä määrin haitarinsoiton makuun, ettei enää halua takaisin. Välillä tuntuu
siltä, että maailma on puolillaan suunnanvaihtajia; lähihoitajaksi opiskelee
lehtijuttujen mukaan noin joka toinen viisi-kuusikymppinen. Jollei sitten
unhoitu jollekin saarelle loppuelämänmittaiselle retriitille
Sitten joskus eläkkeellä olen ajatellut oikein kunnolla keskittyä opiskeluun ja
lukemiseen. Tai jos teen töitä, missään tapauksessa en toivoisi tekeväni
palkkatöitä, jos vain ikinä voin siinä kohdin valita. Olisi suurenmoista
viilettää vapaaehtoistöissä siellä täällä, nähdä erilaisia työpaikkoja, tavata
uusia ihmisiä. Aamulla tulisi viesti ahkeralle ja pidetylle eläkeläiselle
koulusta/palvelutalosta/työttömien kahvilasta/kansalaisopistosta: Pääsisitkö
tänään valvomaan läksykerhoa/keittämään kahvia/jakelemaan ruokaa/vastailemaan
puhelimeen? Niin painelisin paikalle ja tuntisin itseni hyödylliseksi, mutta
olisin kuitenkin vapaa.
Loppuun vielä rekryinfo: Hei, ammatti-ihminen! Olisiko
kansalaisopiston rehtorin sijaisuus sinulle mahdollisuus? Haluaisitko hypätä
pois omista rutiineistasi, vaihtaa vähäksi aikaa ympäristöä tai maisemaa, oppia
ihan varmasti jotain uutta? Jonkinlaista paloa sinun tulee tuntea oppilaitoshallintoa
kohtaan, muutoin on kurjaa. Mutta rehtorintyö ei ole missään tapauksessa
ei-luovaa, vaan edellyttää nimenomaan arkista ja järkevää luovuutta, kekseliäisyyttä
ja ongelmanratkaisutaitoja. Opisto elää arjessa, tilanteet vaihtelevat, täällä
rehtori on kaiken keskellä, muttei keskipisteenä. Keskipisteenä ovat opiskelijat
ja oppimisen edistäminen. Kiinnostuitko? Sijaisuus tulee hakuun syyskuussa.
Minna Prunnila
rehtori
Kuulostaa mielenkiintoiselta tuo sinun eläkeläismeininki! Nyt minulle avautui se, miksi suurin osa eläkeläisistä on niin kiireisiä. Ja loput on maanneet sohvansa puhki jo ensimmäisen vuoden aikana.
VastaaPoista