keskiviikko 20. tammikuuta 2016

Vihreät nurmet



Kurssien alkamisen aikaan opistolla eletään kuin joulupukin pajassa.  Tarkistuslistaa toisensa jälkeen ruksitaan. Työpäivissä ei ole milliäkään huokoisuutta. Paria viikkoa myöhemmin kaikki pyörii kuin rasvattu, se on hyvä pitää mielessä vähän synkkinä hetkinä. Tavoitteena on järjestää kaikille opiskelijoille miellyttävä kokemus kurssin alkamisesta. Siihen tarvitaan niin byrokratiaa, eli suunnittelua ja järjestämistä, kuin tilanteet haltuun ottavaa opettajaa.

Toimiston tehtävänä on varmistaa, että jokaisella opiskelijalla on – yksinkertaistaen –  tuoli takapuolen alla, opettaja siinä edessään ja opettajalla liitutaulu ja liitua. Nykyisin ”liitutaulu ja liitu” tarkoittaa tietokonetta, datatykkiä, dokumenttikameraa ja valkotaulua.  Tieto- ja viestintätekniikan käyttö  edellyttää opettajalta käyttötaitoja. Loppu on pedagogiikkaa.

Jos joskus pääsisi tutustumaan joulupukin pajan prosesseihin, niin varmasti hyvältä näyttäisi – pergamenttipaperilla. Vaan kuinka lienee käytännössä. Ihmisiähän ne pukki ja tontutkin ovat. Hmm. Saattavat mokailla yksityiskohdissa, mutta tuskin kuitenkaan unohtavat, milloin joulu niin sanotusti pidetään ja että lapset odottavat lahjoja

Meille kävi näin köpelösti: kun opettaja ja ryhmä tulivat eräänä sunnuntaina paikan päälle, ovi oli lukossa. Niin ei saa tietenkään tapahtua, ei sitten millään eikä koskaan. Vaan tapahtui kuitenkin. Kenen vika, saa tietenkin miettiä.

Opettajan palauteviesti mokaa seuranneena päivänä:

Hei Minna ja hyvää Uutta Lukukautta!

Viime sunnuntaina kurssi pidettiin läheisessä Mac Donalsissa, koska emme päässeet opetustiloihin. 
Mutta ei haittaa, meillä oli ihan mukava kurssipäivä ja onnistuimme käymään lähes kaikki suunnitellut asiat läpi ja paikataan sitten loput ensi kerralla.
Mäkkärissä oli hyvin tilaa,ja vaan muutama asiakas yläkerrassa meidän lisäksemme. Niillekin teki ihan hyvää opiskella vähän luonnonihmeitä.

Järkyttynyt rehtori vastaa:

Voi jestas, mikä tilanne! Olipa neuvokas opettaja asialla, kiitos tuhannesti hoksottimista ja hötkyilemättömyydestäsi. Ja täällä päässä otamme opiksi ja varmistamme, ettei pääse tapahtumaan toiste.

Opettaja antaa tukea:

Kiitos viestistäsi. Entisenä opistolaisena tiedän, miten paljosta pienestä sälästä työ opistossa koostuu. Ihan inhimillistä, varsinkin kun kurssiaikatauluni on aika poikkeava opiston normaalista toiminnasta.

***
Kiitos, opettaja.  Viestisi jälkeen maailma näytti kauniilta kuin Watteaun maalaus. Ystävällismieliset ihmiset kirmaavat vihreillä nurmilla, tanssahtelevat toistensa käsikynkässä ja hyräilevät suloisia säveliä. Paidanhelmat hulmuavat, aurinko kilottaa, kastetta maassa, suut ovat hymyssä ja nauru herkässä.

Minna Prunnila
rehtori