Vaikka molemmat opistot, Etko ja Työvis, kuuluvatkin samaan
kansalais- ja työväenopistojen kenttään, on niiden keskinäinen ero valtava. Koosta
puhuttaessa käy vertailukohdaksi kuvainnollisesti vaikka Citymarkettien ja
R-kioskien kokoero. Siinä missä Etelä-Helsingin kansalaisopistossa on
vuositasolla kuutisentuhatta tuntia eri aineryhmissä, on Työviksen vuotuinen kokonaisopetustuntimäärä
reilu satatuhatta. Pelkästään oma vastuualueeni johtavana kieltenopettajana on
tuntimäärältään nelinkertainen Etkon koko tuntimäärään nähden.
Puhutaan sitten vuosittaisesta opetustuntimäärästä,
opiskelijamäärästä tai esim. vuosibudjetista, voidaan käytännössä ottaa lähes
mikä tahansa Työviksen numeroarvo ja jakaa se 15:llä tai 16:lla, ja näin päädytään
lähelle Etkon vastaavaa lukuarvoa. Työntekijämäärään em. nyrkkisääntö ei
kuitenkaan päde. Vakinaista työvoimaa on Työviksessä 50-kertainen määrä Etkon
kahden vakinaisen henkilön määrään verrattuna. Rehtori hoitaa siis käytännössä
kaiken hallinto- ja suunnittelutyön, mitä opistosihteeri ei hoida – tai
päinvastoin. Töitä saa siis tämän puolen vuoden kokemuksella tehdä niin paljon
kuin sielu sietää, eikä sittenkään tule valmista. Välillä on reksinä tullut
riittämättömyyden tunnetta, kun ei millään ehdi kaikkialle, minne haluaisi, ei
pysty hoitamaan kaikkea, mitä haluaisi, niin pitkälle kuin haluaisi. Eikä aina
kaikki ole edes omasta ajankäytöstä tai sen suunnittelusta tai
suunnittelemattomuudesta kiinni. Mutta työtehtävät ovat uskomattoman monipuolisia
ja pitävät mielen vireänä!
Tämä puoli vuotta on tuonut mukanaan upeita hetkiä ja
kokemuksia: olen mm. viritellyt kitaransoittoa vuosikymmenten jälkeen sekä
opiskellut mm. espanjaa ja sijoittamisen perusteita opiston kursseilla. Kaikkein
parasta ovat kuitenkin olleet ihmiset: olen tavannut monia ja tutustunut uusiin
hienoihin ihmisiin. Opettajat ja opiskelijat ovat tässä puolen vuoden
työrupeamapiipahduspaikassani suurimmaksi osaksi eri ihmisiä Työvikseen
verrattuna, erilaisia, mutta ah niin upeaa väkeä, ja monet jäävät takuuvarmasti
osaksi elämääni tästä eteenkinpäin.
Koko opiston ”pääkallonpaikka” Iso Roballa on olohuonemainen
ja tunnelmaltaan kodikas. Juuri ihmiset, niin kurssilaiset, kuin opettajatkin
luovat tämän ainutlaatuisen tunnelman, joka osaltaan säteilee myös opiston
muihin toimipisteisiin. Kiitos teille! Ilman teitä ei opisto olisi se, mikä se
nyt on. Erityiskiitoksen haluan näin tekstini loppupuolella esittää hienolle
tiimilleni: Minna L., Marja ja Kristiina – kiitos vielä kertaalleen, näin
julkisellakin foorumilla. Teidän kanssanne oli uskomattoman upeaa työskennellä.
Aikani on tullut täyteen, mutta kaikkea ei ole ”täytetty”.
Asiat etenevät prosessimaisesti. Jotakin aiemmin käynnistettyä olen ehkä saanut
vietyä maaliin, jotakin kukonaskeleen eteenpäin. Joiltakin osin olen toivottavasti
onnistunut tekemään myös uusia avauksia. Otin viestikapulan vastaan Prunnilan
Minnalta, juoksin tämän osuuden ja luovutan nyt viestikapulan Minnalle takaisin
seuraavaa osuutta varten.
Nuorena opiskelijana kuuntelin jossakin vaiheessa paljon J.
Karjalaista, jonka erään biisin sanoihin lopetan tämän kirjoitukseni – kitara-analogiaa
käyttäen: ”Pistän skitan koteloon, sulkeudun sun suosioon ja lo-pe-tan.”
Toivotan kaikille hyvää kesänjatkoa ja menestyksekästä
syksyä Etelä-Helsingin kansalaisopiston kurssien parissa. Näkemisiin!
Jag önskar er
alla en riktigt god fortsättning på sommaren och en framgångsrik höst på ETKOs
kurser. På återseende!
Heikki Tulkki
ex-ts. rehtori
f.d. t.f. rektor J
ex-ts. rehtori
f.d. t.f. rektor J
Mukavasti kirjoitettu! Kiitos sinulle hienosta puolesta vuodesta!
VastaaPoista