torstai 29. maaliskuuta 2018

Osaaminen jyllää


Suomi tarvitsee jatkuvan oppimisen reformin, julistaa opetus- ja kulttuuriministeriö tiedotteessaan 26.3.2018. Työn murroksessa tarvitaan osaamisen kehittämistä, koska osaamisvaatimukset kasvavat, uuden oppiminen on välttämättömyys ja koska suomalaisten koulutus- ja osaamistasoa on nostettava. Tässä siis ollaan. Hätä on. Katse kohdistuu maahanmuuttajiin, työvoiman ulkopuolella oleviin ja työttömiin; nimenomaan heidän pitäisi pystyä kehittämään osaamistaan joustavammin, jotta – tämä on ydinsanoma – koko työvoima saadaan käyttöön ja jotta talouden kasvu ei jää kiinni osaajien puutteesta. Kolmen kansliapäällikön työryhmä valmistelee konkreetteja ja nopeavaikutteisia toimia.

Kuulostaa määrätietoiselta. Mutta jokin särähtää. Tai pikemminkin näin: kielelle nousevat sanat nappula, väline ja toimenpide. Työvoima siellä ja työvoima täällä, missä ihmiset ja oppijat? Missä sivistys? Onko sijaa sivistykselle siinä tarkoituksessa, että sillä on ihmiselle itselleen merkitystä, sellaisenaan, ilman muualta määriteltyä välinearvoa. Osaaminen on sivistyksen alakäsite. Miksi vain alakäsite saa huomiota? Puhutaan kuitenkin jatkuvan oppimisen reformista. Sehän on valtava uudistus. Jatkuva oppiminen koskee – mitä suurimmassa määrin – myös vapaata sivistystyötä, jonka nimissä tässä kirjoitan.

Uskonko, että tämä nyt olisi vain tällainen pikaraide, jota pitkin osaamisresiina huristaa hätätapauksessa? Pääraiteella kulkisi edelleen sivistysvaunu. Olen aina ajatellut, että sivistys on suomalaisen koulutusjärjestelmän perusta.

Kuka vahtisi, että pääraiteella riittää liikennettä?

Minna Prunnila
rehtori

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti